perjantai 11. toukokuuta 2018

Pikkulintu, pikkulintu, hyppii pihapuussa

Huhtikuussa siirryttiin talvesta kevääseen. Vielä huhtikuun alussa oli lunta pihallamme ja lisääkin satoi. Lopulta viimeisinkin lumikokkare siitä kohdasta, jossa oli ollut pikkupoikamme lumiliukumäki, suli vihdoin pois.
En nyt kiusaa ketään enää lumikuvilla kuitenkaan. Puutarhamessuilla pääsin jo vähän fiilistelemään alkavaa puutarhakautta. Kovin paljon ei tullut ostoksia tehtyä, kun kukkia ei kerralla jaksa paljon kantaa, mutta daalian mukulat ostin ja helmililjoja kukkalaatikkoon. Messuille oli istutettu tosi paljon tulppaaneja ja muita kevätkukkia ja tehty mielikuvituksellinen Liisa Ihmemaassa -maa. Siihen oli hauska tutustua, mutta en oikein vinkkejä omalla pihalle kuitenkaan saanut.
Kukkien lisäksi oli näytteillä paljon piharakennuksia yms. Tänä keväänä melkein jo ostimmekin kasvihuoneen, mutta emme ehtineet reagoida mieluisaan tarjoukseen tarpeeksi nopeasti ja hankinta jäi.












Kukkalaatikkoon terassille siis tuli ostettua nämä helmililjat. Ne ovat olleet helppohoitoiset ja houkutelleet lämpimimpinä päivinä mehiläisiä.
Daalian mukuloiden lisäksi istutin taas tänäkin keväänä kesäkukkien ja kesäkurpitsojen siemeniä. Jonkin verran jo raaskin itäneitä kukkakasveja koulia, mutta enemmän pitäisi, niin tulisi tukevampia taimia. Kehäkukat ovat yllättäen itäneet huonosti, vaikka yleensä ovat olleet helppoja.



Mies on tehnyt paljon talon töitä nyt keväällä. Hän on leikannut puut ja pensaat, kalkinnut ja lannoittanut, kääntänyt kasvimaan mullan, haravoinut, pessyt talon seinät, katon ja terassit. Talveen on myös varauduttu kaatamalla muutama puu sekä myös tilaamalla valmiita halkoja. Köynnösruusu nostettiin talvisuojauksesta, havun päälle laitettiin aurinkosuoja, kukkapenkin vesiallas tyhjennettiin. Puutarhakauden aloittivat lumikellot. Tänä vuonna lumi suli kokonaan kukkapenkistä ennen kuin lumikellot pilkistivät mullasta. Myös krookukset alkoivat kukkimaan.



Kesäkukkina meillä ovat toistaiseksi pelargoni ja orvokkiamppeli. Ei tullut talvetettua viime kesän pelargonioita.

Puutarhassa huseeraa myös pikkupoikamme. Jonkin verran häntä kiinnostavat puutarhahommat esim. kukkien kastelu.
Pihapöntöissä asustavat talitintit. Peipposia on näkynyt myös jo. Västäräkki antaa vielä odottaa itseään. Lähimetsässä asuvat mm. mustarastaat, palokärki, fasaani ja kyyhkynen. Fasaani oli yhtenä päivänä oikein "kukkona tunkiolla" multakasamme päällä. Nyt ovat metsässä valkovuokot kauneimmillaan ja mustikka alkamassa kukkimaan. Puihin tulevat lehdet vauhdilla. Huvikseni olen täytellyt Luonto-Liiton kevätseurantaakin.
http://www.kevatseuranta.fi/
Pitkään sai tosiaan pukea pojallemme toppahaalaria päälle. Sitten hankin alesta uuden Reiman haalarin, josta olikin kuva viime postauksessa. Lumen sulaessa oli rapaa ja kuravaatteita tarvittiin tietysti myös. Nytkin saa pukea monenlaista, kun aamulla on viileää ja iltapäivällä on ollut jo tosi lämmintäkin.
Siivosin talvivaatteita pois kaapeista ja välikauteen ostettiin vielä Vikingin kengät ja Lassietec:n hanskat. Vikingin sivuilla näyttääkin olevan aika hyvä haku, jos haluaa katsoa, millaisia kenkiä on saatavilla. https://www.vikingfootwear.com/products/kids Nämä kengät löytyivät Citymarketin alesta.  https://www.k-citymarket.fi/ http://www.lassie.fi/etusivu



Eemeli-paita oli ihan pakko ostaa kesäksi, kun olen pojan kanssa Eemeli-sarjaa katsonut ja Eemelin vauhtia löytyy meidänkin pojalta : ) https://www.k-citymarket.fi/
Stockmannin Hulluilta Päiviltä tilasin Bogin paidan ja farkut. Hoikalle pojalle tuntuu, että pitää olla aina nauha, jolla housut saa kiristettyä ja lisäksi on kiva, kun farkuissakin on joustava materiaali. https://www.stockmann.com/brand/bogi/365
Vuodenajan vaihtuessa myös rattaissa oli tarjouksia. Meillä on ollut ennestäänkin kaupparattaat, mutta nyt kaipasin kaupoille jo vähän isompia rattaita, joissa lapsen olisi mukavampi istua. Rattaiden käyttö kyllä sinänsä on vähentynyt lapsen kasvaessa, mutta ovat rattaat kyllä välillä kätevät, jos on pitempi matka kävellä, tai kun olen yksin kaupoilla ja pitäisi saada jotain ostettuakin. Nopealla harkinnalla valitsimme Babyjogger City Mini3 -rattaat. Vähän kiikkerät kolmipyöräiset rattaat ovat, joten saa olla tarkkana, mutta toisaalta rattaat ovat kevyet ja helpot kääntää. Tilaa on isommallekin lapselle. Rattaat on todella helppo laittaa kasaan. https://www.lastentarvike.fi/verkkokauppa/ http://babyjogger.se/fi/lastenvaunut/ Tarjoushintaan ei kuulunut turvakaide, joten se piti tilata erikseen.
Olimme luvanneet pojallemme potkupyörän, kun lumi sulaa ja hän totesikin jo heti, kun vähän näkyi sulaa maata, että kevät näkyy. Lupaus oli siis pidettävä ja tämä Miniker löytyi Motonetistä. Hyvin kulkee, "Dryn, dryn"! päristetään ja keulitaan : ) http://www.motonet.fi/
Kummitäti toi pallon ja kestävän ilmapallon pihaleikkeihin ja sisällekin.
Ja pikkuautoja ei voi pienellä miehellä olla liikaa. Tämän saaminen rauhoitti tilannetta, kun pieni mies ei olisi jaksanut rattaiden säätämistä ollenkaan : ) https://www.lastentarvike.fi/verkkokauppa/

Vappupallovalinta oli myös poikamainen. Moottoripyöräpallon nähtyään, eivät pojalle kelvanneet Muumit eivätkä Ryhmä Hau:n koirat, mutta mikäs siinä.

Vapputorvilla, vappuhuiskilla, naamareilla ja ilmapalloilla oli kiva leikkiä. Tässä "vappuhemmo":


Vappuaattona kävimme kolmessakin vapputapahtumassa. Avoimella päiväkodilla oli ilmapalloja, vappuisia leikkejä ja vohvelinpaistoa. Seurakunnan vapputapahtumassa oli tarjolla kahveja, mehua ja munkkeja ja esiintymässä pelle. Illalla kävimme vielä paikallisen patsaan lakitustilaisuudessa. Vaikka aurinko paistoi, oli puheita vähän liikaa eikä siellä lapsille ollut oikein mitään.
Myös kotona munkit ja sima maistuivat.







Vappupäivänä kävimme vappukahveilla äitini luona.

Toukokuulle siis käännyttiin, ja lapsemme ja minun on aika sanoa haikeat heipat kerhojen, muskarin, tanssin ja avoimien päiväkotien ohjaajille. Näistä kaikista on tullut lapsellemme ja minullekin tärkeitä ihmisiä. Kovasti kerhoissa, muskareissa ja tanssissa on nähty vaivaa keksiä aina vuodenaikaan liittyvää ohjelmaa ja askarteluja. Muskarissa on nyt laulettu tämän jutun otsikon mukaisesti: "Pikkulintu, pikkulintu hyppii pihapuussa" ym. keväisiä lauluja.


Netissä äitien keskusteluissa vinkattiin ostamaan kevätlahjaksi kerhonohjaajille tomaatintaimia ja koristelemaan taimipurkit. Mietin sitten, että jos kerhon ohjaaja sattuu saamaan lahjaksi 20 tomaatintainta, ja jos hänellä ei ole pihaa tai parvekettakaan, niin ei taimilla kauheasti tee mitään. Päädyin siis kukkiin ja kiitoskortteihin.




Taaperomme mielijuttuja ovat nyt potkupyöräily, pallot, pikkuautot, leikkikitara, pikkutrampoliinit, liukumäet. Kovasti hän tykkää olla ulkona ja leikkimopoilla mennään lujaa. Käsilläseisontaa harjoitellaan. "Minä olen ylösalas". Kerhoista hän on tykännyt kovasti sekä muskarista, ja tanssitunnin temppurata on ollut aina perjantain odotettu juttu. Liikuntaa ja ulkoilua on nyt keväällä entistä enemmän, niin illalla nukahtaminen on helpottunut.
Nyt on sellainen vaihe, että välillä itkulla ja komentamalla poikamme yrittää saada tahtoaan läpi. Pienistä pettymyksistäkin tulee tällä hetkellä aika helposti itku. Kehitysvaihe varmaan tämäkin. Potkupyörällä ja liukumäissä tulee kolhua päivittäin. Sydäntä välillä särkee pienen fyysiset kolhut sekä myös henkiset kolhut. Joku saattaa töniä tai olla ottamatta leikkiin. Jollain ei ole aikaa leikkiä. Kaveria odotetaan aidan pielessä. Välillä leikkikavereita onkin ja niistä pikkupoikamme on tosi iloissaan. Pitäisi itsekin olla aktiivisempi ja kutsua useammin leikkikavereita käymään.
Kovasti tulee puhetta lähes lakkaamatta. Möröt, kummitukset, lohikäärmeet ym. mietityttävät. Ei ole pienellä vielä tietoa kaikesta, mitä on olemassa ja mitä ei. "Apinoita on vain satukirjassa".
Kirjat ovat mieluisia, ja olenkin varannut ja lainannut ihan uusia lastenkirjoja kirjastosta. Animaatiosarjoista suosituin on taas Ryhmä Hau.
Olemme ehtineet tehdä jo muutaman kevätretkenkin, ja isänsä kanssa poikamme kävi juuri sirkuksessa. Pelle oli tehnyt lähtemättömimmän vaikutuksen.
Tivolissa kävimme pikaisesti. Karusellissa pyörimme yhdessä, mutta autoon poika meni jo itsekseen.



Kävimme myös yhdessä lasten konsertissa ja markkinoilla letulla. Konsertissa alkuun jännitin, miten vilkas lähes 3-vuotiaamme pysyy omalla paikallaan, mutta kyllä hän sitten pysyi ja loppupuolella lämpeni ohjelmallekin.
Ajelimme myös yhden maatilan kevättempaukseen. Siellä sai syöttää helmikanoja, ratsastaa ponilla, istua traktorissa. Tarjolla oli makkaraa ja täytekakkua.



Lähilammen rannalla kävimme kuuntelemassa käen kukuntaa. Lammen vesi hohkasi vielä kylmää ja soisen ympäristön takia kengät vähän kastuivat. Pojastamme oli kuitenkin hauskaa heitellä käpyjä veteen.



Kävimme myös seurakunnan lasten tapahtumassa, jossa oli tosi paljon ohjelmaa lapsille. Kaikissa puuhapisteissä emme edes jaksaneet käydä. Oli keppihevosrata, sirkusvälineiden kokeilua, katuliiduilla piirtämistä, moottoripyöriä, pallojen heittoa, askartelua, kasvomaalausta, non-stop-muskaria, minitrampoliini ja temppurata ym.







Lapsemme päivähoitopaikka varmistui huhtikuun lopussa. Nyt äitienpäivän aikaan minua mietityttää erityisesti, miten äitiyteni muuttuu, kun en ole syksyllä töihin palattuani näkemässä kaikkia lapseni touhuja, kuulemassa kaikkea, mitä hän puhuu, näkemässä kaikkea uutta, mitä hän oppii? Ja miten sitten saada aikaan jonkinlainen tasapaino työn, kotihommien, omien juttujen ja lapsen kanssa olemisen suhteen? Miten ehditään ajoissa päiväkotiin aamuisin, jos on paljon puettavaa, ja lasta ei huvita pukea? Tuleeko lapselle päivän aikana ikävä meitä vanhempia, onko hänellä turvallinen olo ja kivaa tekemistä päiväkodissa? Miten lapsi oppii jakamaan ja pitämään puoliaan? Tuleeko paljon sairastelua? Miten lapsi jaksaa pitkän päiväkotipäivän? Onko lapsi sitten ihan kiinni äidissä ja isässä päiväkotipäivän jälkeen? Ainakin nyt, kun isi tulee töistä, isin seuraa suorastaan tankataan.
Tavallaan tulevaa elämänmuutosta haluaa ja tavallaan ei. Mutta ainahan se on niin, kun jostain pitää luopua, niin jotain tulee tilalle. Työn myötä ainakin jotain omaa juttua tulee itselle.
Jotenkin tässä kolmannessa kotiäitivuodessa on ollut haastetta enemmän verrattuna edellisiin. Poikamme päiväunet ovat lyhentyneet ja välillä hän ei nuku päiväunia ollenkaan. Omaa aikaa tuntuu olevan vähemmän, vaikka poika käy kerhossa yksinkin. Äitikontakteja ei ole niin paljon, kun sen kerhoajan koitan käyttää kotitöihin. Täytyy välillä muistuttaa itseään kiinnittämään huomiota hyvään sekä asioihin, joista voi olla kiitollinen. Iloita lapsen iloista hänen kanssaan.
Pieni miehemme osaa jo hyvin väittää vastaan asioissa, jos hän haluaa tai on väsynyt. Siirtymätilanteissa viivytellään tai haetaan huomiota. Pitäisi minun äitinä muistaa vähän relata ja ymmärtää, että lapsi näkee leikin kaikessa.
Olen ollut välillä väsynyt ja turhautunut, kun monia asioita ei ehdi hoitamaan ja nyt näkee, että moni hoitovapaalla hoidettavaksi suunniteltu asia on todennäköisesti vielä hoitamatta, kun työt alkavat. Toisaalta pitäisi pitää omassa mielessäni, että olen priorisoinut lapsen kanssa olemisen, kun minulla on ollut siihen mahdollisuus. Mietin kyllä, että välillä voisin ottaa maksullistakin lastenhoitoapua vastaan vaikka lyhyeksi ajaksi nyt kun kerhot loppuvat.