Sydäntalvea - 25 asteesta + 7:ään

"Kevätlukukausi" on jo pitkällä, ja olen palautellut mieleeni ajatuksiani viime kesältä ennen poikamme päiväkodin aloitusta ja työhön paluutani. Mielessäni oli silloin paljon kysymyksiä ja epävarmuutta tulevasta. Olenkohan nyt yhtään tietävämpi päiväkotielämästä?

"Lumilyhty"

Mietin silloin, miten poikamme viihtyy päiväkodissa, ja tuleeko pitkän päivän aikana ikävä vanhempia? Alussa poikamme oli innoissaan, että saa päiväkodista uusia kavereita, mutta porukkaan pääseminen on tainnut viedä aikansa, vaikka poikamme on sosiaalinen ja vilkas. Tuo "ryhmäytyminen" varmaan luonnollisestikin vie aikansa, kun tutustutaan puolin ja toisin. Ryhmäytymisen helppous tai vaikeus varmaan riippuu myös siitä, millainen ryhmä on, eli minkälaisia ja minkäikäisiä poikia ja tyttöjä ryhmässä on. Jonkin verran myös hoitajat tietysti voivat ohjailla asiaa ja tutustuttaa lapsia toisiinsa pienryhmissä ja muodostaa pienryhmiä sopivasti. Jotain muutoksia pienryhmissä onkin nyt tapahtunut.

Tammi

Vaikka päiväkodissa on paljon kivaa puuhaa, on pienelle isossa ryhmässä toimiminen ilman vanhempia ilman muuta varmasti vaativaa ja melu voi rasittaa. Vanhempia saattaa tulla ikävä, ja ikävä voi purkautua kiukutteluna tai viivyttelynä äidille tai isälle, kun tullaan hakemaan. Joskus taas on niin kiva leikki kesken, ettei poika yhtäkkiä haluaisikaan lähteä kotiin. Tämä on hyvä merkki siitä, että päiväkodissa viihdytään.


Luminen tuija

Mietin kesällä myös, kuinka paljon lasta ehditään huomioida päiväkodissa? Ymmärretäänkö vilkasta poikaamme?  Pysyykö hän iloisena itsenään? Saako hän sopivasti virikkeitä? Nyt olen huomannut, että päiväkodissa lasta varmasti huomioidaan, mutta toki välillä voi olla hoitajapulaa, ja paljon lapsia paikalla yhtä aikaa. Välillä taas lapsia on vähemmän ja luonnollisesti silloin saa huomiota enemmän. Pienryhmät ovat kyllä hyvä asia (eli iso ryhmä jaettu pienempiin eri toimintoihin.) Tällöin ainakin joku hoitajista huomioi lapsen päivän aikana. Toki vanhempien huomion tarve on lapsella suuri päiväkotipäivän jälkeen.


Lumista metsää

Minusta tuntuu, että vilkasta poikaa kyllä ymmärretään päiväkodissa ja hän on pysynyt iloisena ja puheliaana itsenään. Virikkeitä on sopivasti ja erilaisia. Pääasiana on kuitenkin, että pienellä lapsella on mukava päivä, ettei esimerkiksi väkipakolla askarrella, jos ei siltä tunnu. Päivän ohjelmasta saa hakiessa tietoa hoitajilta. Liikuntaa päiväkodissa painotetaan ja liikkuminen onkin pojallemme hyvin luontevaa toimintaa. Valokuvaus oli juuri ja onnistui hyvin. Kiva saada päiväkotikuvat muistoksi.

Päiväkodissa pyritään, että lapsi pukee itse yms., mutta autetaan kyllä tarvittaessa. Tiettyjä aikatauluja luonnollisesti noudatetaan, ja syödä pitäisi pystyä melko nopeasti ja syömiseen osattava keskittyä. Varsinkin alussa tuntui, että poika oli kovin nälkäinen ja väsynyt päiväkotipäivän jälkeen. Loppuviikkoa kohti alkaa väsymystä olla aina enemmän. Onneksi päiväunet ovat onnistuneet päiväkodissa sisällä, vaikka kotona poikamme nukkui aina ulkona vaunuissa päiväunet. Iltaväsymyksen takia harrastuksista jäi vain muskari ja sielläkin käymme vain silloin tällöin.

Ruusuportti

Mietin ennen päiväkodin aloitusta myös, otetaanko päiväkodissa syliin. En oikeastaan tiedä tätä, mutta ainakin aamuisin, kun on rauhallista, hoitaja saattaa ottaa syliin ja luetaan kirjaa. Olen ollut kuitenkin koko ajan vakuuttunut, että päiväkodissa pidetään mahdollisimman hyvää huolta lapsesta, eikä sitä asiaa minun tarvitse jännittää työpaikalla ollessani.


Sorsien kokous lammella

Aidalla valuvaa lunta

Alussa mietitytti myös, tuleeko minulle paljon lisää asioita hoidettavaksi, kun päiväkoti alkaa? Lähes joka viikko onkin joku tiedote netissä, johon pitää reagoida. Uudet vaatteet pitää merkata ja varavaatteista huolehdittava. Nyt on ollut päiväkodissa välillä luistelua, niin luistimet on voinut viedä päiväkotiin. Välillä on joku vaate tilapäisesti hukassa, mutta aika hyvin ne ovat pysyneet tallella. Päiväkodista tulee myös erilaisia liikunta- ym. vinkkejä kotiin. Vanhempainilta oli, vanhempaintoimikunnan varainkeruuta vähän ja varhaiskasvatuskeskustelu.

Itsellänikin on uusi työympäristö, uudet työkaverit, ja opiskelin jo yhdet työtehtävät, ja nyt ovat opiskelun alla jo toiset. Työmatka on aikaa vievä, ja nyt pimeän aikaan olen kulkenut kokonaan julkisilla. Toisaalta matka on lepoakin ja hetki omaa aikaa. Aikaiset herätykset ovat nyt koko perheen arkea viikolla ja viikonloppuisinkin.

Näin siis arkemme rullaa. Sitä on sekoittanut vain kyllä ikävä flunssakierre joulukuusta lähtien


Joulua vietimme perinteisesti. Vieraaksemme saimme mieheni ja minun äidit. Koristelimme kuusen, ja koristelimme kukin ja jouluvaloin. Se oli piristystä pimeään vuodenaikaan. Yhden amarylliksen istutin aiemmin sipulista. Sen kukkimaan rupeaminen kesti vähän turhan kauan, ja ihan äsken aukesi kukkimaan taas uusi kukkavana.


Kuusenkoriste ballerina

Synttärilahjaksi saamani amaryllis

Leipomon käpykakku

Tontut

Ruusut lumessa

Lunta, lunta

Kanervat

Huovutettu lumiukko

Ballerinat

Itse kasvatettu amaryllis

Pukki ja muori kävivät, ja kovin kilttejä olimme olleet. Pojan lahjoista riittää hänelle iloa ja tekemistä pitkäksi aikaa. Ettei tulisi varustelukierrettä laitan tähän kuvia vain lähinnä itse hankituista lahjoista. Poikamme sai mm. pikkuautoja, pikkuautojen laukaisualustan, autoradan, veturit junaradalle, Muumi-laivan, Ryhmä Hau-hahmoja ja -kulkuvälineitä, lääkärinlaukun, Spiderman--hahmon, dinosauruksen, vaatteita, pelejä ja kirjoja.

Hot Wheels Launcher Kit

Oppi& ilo-pelipaketti

Kirjat

Ryhmä Hau -kirja ja Talvella tapahtuu -tarrakirja

Nimensä veroinen : )

Cars-rekka

Lääkärinlaukku



Pikkuautoja ei pienellä miehellä voi olla liikaa

Metsän eläinten konsertti -ääninappikirja ja Pikku Papun laulunsanakirja + cd

Sukkia, lapasia

Monsteriautopaita

Joulesin paita

Bogin autoratapaita

Cars-autorata

Spiderman ja dinosaurus

Ryhma Hau:n Vainu

Ryhmä Hau:n Toma

Pikkuautoja ei voi pienellä mniehellä olla liikaa

Uusi mopo

Cars-pikkuautot

Joulun jälkeen veimme mummon kotiin ja vietimme muutaman päivän mummolassa. Mummolassa pääsimme kunnolla talven makuun, kun siellä oli ihanan lumisia puita ja kunnolla lunta. Pääsimme pulkkailemaan, ja kärrykävelyllä oli minulle eksoottista ihailla lumista maisemaa ja kuunnella metsän hiljaisuutta, kun poika oli nukahtanut. Saimme taas myös nauttia pohjois-karjalalaisesta vieraanvaraisuudesta ja aidoista karjalanpiirakoistakin.

Aidot karjalanpiirakat

Anteeksi, jos pitkästytän lumisilla puu- ja jokikuvillani, mutta itse ihastuin niin kauniisiin lumisiin puihin erilaisissa valaistuksissa ja sinisiin metsän hetkiin.

Talvinen joki

Sininen hetki

Vaaramaisemaa

Uuden vuoden illaksi palasimme kotiin. Paljon ei tullut juhlittua, mutta uuden vuoden lupauksia tuli vähän tehtyä:  Ottaa rennommin, leikkiä enemmän lapsen kanssa ja liikkua enemmän.

Tammikuu oli kaunista ja lumista aikaa. Kunnon talvi on ollut otollista aikaa lumileikeille: lumilinnan ja lumiukkojen tekoa, pihan jäämäestä laskua, pulkka- ja kelkkamäessä laskua. Hiihtoa ja luistelua on myös kokeiltu. Poikamme on silti myös jatkanut pyöräilykautta pihallamme. Pituutta on hänelle tullut, niin piti ostaakin uusi toppahaalari kesken kauden. Vanhoista vaatteista ja tarvikkeista olen yrittänyt päästä vähän eroon nettikirpputorilla.

Reiman talvihaalari

Lumiukko moikkaa

Poikamme on nyt kolme ja puoli -vuotias ja kova puhumaan ja touhuamaan. Hän matkii välillä muiden puheita kaikkea ymmärtämättä, keksii koko ajan leikkejä ja omia lauluja, omaa hyvän mielikuvituksen ja haluaa, että hänen kanssaan leikitään paljon. Yleensä hän on iloinen, mutta toki omaa tahtoa on ja hän osaa näyttää tunteensa ja käsitelläkin niitä. Päiväkodissa on minusta hyvä, kun kerran viikossa on pieni "kerhohetki", jossa kysellään ja puhutaan tunteista. Aamuisin kysellään, millä mielellä päiväkotiin tullaan. Tämäkin kehittää lasta.


Koska olen ollut nyt paljon flunssassa, en ole jaksanut leikkiä poikamme kanssa niin paljon kuin haluaisin. Onneksi on ollut myös ns. laatuaikaa kahdestaan, ja kävimme katsomassa akvaarioita, lastennäytelmää ja muskarin perinneleikkitapahtumassa.

Tuliaisshopista

Nyt helmikuun tultua, huomaa, miten paljon valoisampaa on jo aamuisin ja iltaisin. Lämpötila nousi reilusti plussalle, ja katolta putoavaa lunta sai varoa. Tuuli ja lämpö ovat vieneet puista lumet. Nyt taitaa olla + 7 astetta, kun taas joinain tammikuun aamuina oli pakkasta - 25 astetta.

Hain piristystä tammikuun pakkasiin ja sisällä oloon erilaisista puuhista. Tein pojan kanssa pahvista, kuvista ja jäätelötikuista nukketeatterihahmoja, askartelimme ystävänpäiväkortteja, teimme sukasta hernepussin, leivoimme mokkapaloja ja teimme popcornia. Helmikuuta piristi myös Runebergin päivä ja laskiaspulliakin olemme jo koemaistaneet.

Popcornit

Jäätelötikkuhahmot

Runebergin tortut

Mokkapalaa

Ystävänpäiväkortit

Ystävänpäivätulppaanit

Laskiaspulla

Oppi & ilo -kortit

Meillä on myös Oppi- ja ilo -puuhakortit, joista olen nyt viikoittain arponut yhden kortillisen verran tekemistä. Toistaiseksi nämä tekemiset on ollut helppo toteuttaa ilman mitään valmisteluja: hernepussileikit, palloleikit, tunnejumppa, pukeminen ym. rutinitoimet leikin varjolla.

Saas nähdä, ehdinkö ensi kuussa tehdä blogipäivitystä. Talvilomaahan se sitten varmaan koskee. Nyt on tahti ollut töiden alettua yksi päivitys per joka toinen kuukausi.