Äitienpäivä

Äitienpäivää vietimme perinteisin menoin, vaikka kevät tuntuu vieläkin olevan vähän jäljessä. Lähimetsässä nuo äitienpäivän symbolit - valkovuokot - alkoivat kukkia jo ennen äitienpäivää, mutta vielä ne eivät ole ihan parhaimmillaan. Ei tosin taaperomme minulle vielä valkovuokkoja äitienpäiväksi metsästä poiminut, mutta kävyn toi kumminkin : )


Valkovuokot

Mieheltäni sain tämän pre-äitienpäiväruusun jo ennen äitienpäivää : ), kun tämä ruukkuruusu sattui kaupassa kohdalle.


Pre-äitienpäiväruusu

Äitienpäivään valmistauduin poikamme kanssa korttiaskarteluin. Harmi vaan, että kuva jäi ottamatta kukkaisesta kortista, joka tehtiin kerhossa. Liimasin sen vielä isommalle korttipohjalle ja lisäsin siihen iloisen kuvan äidistäni ja pojastamme. Poikamme sitten antoi tämän kortin äidilleni äitienpäivänä. Tein myös äidilleni toisen kortin, josta kuva tässä alla keskeneräisenä. Lahjaksi ostin äidilleni kirjan ja korun. Lisäksi veimme valokuvaamon ottaman kuvan taaperostamme.


Äitienpäiväkortti tekeillä

Äitienpäiväaamuna sain taaperoltamme ja mieheltäni kahvin ja kakkupalan sänkyyn sekä kortin ja upean äitienpäiväruusun. Tämä oli kiva yllätys toisena äitienpäivänäni : )
Aamupalalla soitimme äitienpäiväonnittelupuhelun mieheni äidille ja kortti oli lähtenyt aiemmin matkaan hänelle.

Äitienpäiväkortit ja -ruusu

 Äidiltäni sain myös kortin ja ihanat orvokkiamppelit.

Orvokkiamppeli

Tietenkin sitä äitienpäivänä äitiyttä vähän miettii. Joka päivä opin jotain uutta äitiydestä ja lapsestani. Toivon, että osaisin olla tarpeeksi hyvä ja hellä äiti ja että osaisin sopivasti asettaa rajoja. Olen miettinyt, että äidin täytyy rakastaa lastaan, mutta ei lapsen välttämättä äitiään. Mutta taitaa taaperomme minusta välittää, kun esim. yhtenä päivänä, kun minulle tuli jostain asiasta itku silmään, niin hän toi minulle syliin heti lempilelujaan lohdukkeeksi.
On helppoa rakastaa ja olla hyvä äiti, kun taaperomme käpertyy kainalooni, halataan, jutellaan, kävellään käsikkäin, leikitään hauskaa leikkiä ja kun hän iloitsee ja nauraa, ja kun saan lohduttaa, jos hän vaikka kompastuu.
Mutta sitten on hetkiä, kun taaperomme vastustaa, uhmaa, torjuu minut, riehuu, sotkee, heittelee tavaroita, ei millään nukahda tai raapii, niin silloin rakkaus on koetuksella, tai no, ainakin kärsivällisyys on koetuksella. Mietin jo myös vähän, mitä säröjä teini-iän myrskyt voivat suhteeseemme tuoda. Toivon kuitenkin, että rakkauteni lapseen on niin vakaa ja syvä ja kasvaa edelleen, ettei se näistä hätkähdä.
Joka päivä on niitä ihania hetkiä lapsen kanssa. Kaikki on hänelle uutta ja ihmeellistä. On ihana nähdä, miten hän kehittyy, touhuaa ja leikkii ja nauttii siitä. On myös hyvä välillä huomata asioita lapsen silmin; kaikkia elämän pieniä iloja.

Kortti äidille tekeillä

Tässä iässä voin myös olla onnellinen, että minulla on äiti, jota voin käydä onnittelemassa äitienpäivänä. Tähän ikään olen myös oppinut arvostamaan perustaa, jonka olen elämälleni lapsuudenkodistani saanut. Omasta äidistäni kannan nykyään aika paljon huolta, vaikka hän virkeä onkin. Suhde on myös sikäli muuttunut, että nykyään en juuri omia huoliani hänelle kanna. Minulle tuottaa paljon iloa, kun hän leikkii ja laulaa lapseni kanssa ja lapseni tykkää leikkiä hänen kanssaan. Pieni ihminen tuo paljon valoa matkassaan.

Linkki lauluun: Kaunis pieni ihminen