Mummolassa

Matka mummolaan vauvan kanssa meni paljon odotuksiani paremmin. Uudessa turvaistuimessaan vauva näki ulos hyvin ja viihtyi. Välillä hän leikki leluillaan ja välillä nukkui. Pidimme mennen tullen kunnon tauot ja syöttelimme vauvan ja söimme toki itsekin. Vauva pääsi ensimmäistä kertaa leikkimään ABC -aseman leikkipaikalle. Matkalla ostin lastentarvikeliikkeestä pöytään kiinnitettävän matkasyöttötuolin, joka osoittautuikin hyväksi hankinnaksi.

Menomatkalla ajattelimme ostaa mummolle tuliaisia tutulta huoltamolta, mutta sieltä olikin lahjatavaroiden ja kukkien myynti lopetettu. Saimme vinkin piipahtaa Valamon luostarin Tuohus-matkamuistomyymälässä. Suuntasimme siis sinne. http://webtuohus.valamo.fi/ Myymälästä sai ostaa mm. Valamon luostarin hunajaa ja teetä, erilaisia koriste-esineitä ja makeisia. Ostimme mummolle tuliaisia ja äidilleni viemisiä, sekä ostin vauvalle matkamuistoksi pehmolampaan ja itselle pääsiäiskoristemunan. Aika kallis tuo matkamuistomyymälä oli. Hämmästyin ihan kassalla. Ajattelin etukäteen, että pääsiäisteema olisi näkynyt enemmän myymälässä, mutta ei pääsiäinen kovin paljon ollutkaan esillä. Luostarin omaa tuotantoa kaipasin myös enemmän.

Valamon kirkko

Ikoni Valamon kirkon seinässä

Valamosta ostamani pääsiäismuna

Mummolassa mummo oli ehtinyt laittamaan esille jo pääsiäiskoristeita ja pääsiäisliinoja. Pääsiäisliinat tosin jouduimme ottamaan heti pois, koska vauvamme ylsi niitä nyhtämään ja samalla olisivat tavarat pöydältä pudonneet niskaan. Mummo oli laittanut myös ohraa kasvamaan koristeeksi.


Mummolan pöydältä

Mummolassa oli vielä täysi talvi. Koska mummola ei ole vakituisessa asuinkäytössä enää, portaille oli ehtinyt talven aikana kertyä iso kasa lunta. Loma piti siis aloittaa lumitöillä. Tienvarsipenkoissa varsinkin oli vielä todella paljon lunta.


Ihana oli päästä puhtaaseen ilmaan, josta todistivat puissa kasvavat naavat. Joessa näimme koskikaran. Vaikea oli saada arasta linnusta kuvaa. Liekö pohjoisesta eteläänpäin talveksi muuttanut lintu vai paikallinen?

Koskikara joessa

Jossain määrin luonnon hiljaisuudessa on minusta pelottavaakin ja vaunukävelyllä mielikuvitukseni laukkasi niin, että hetken ehdin luulla mustalla muovilla peitettyä liikennemerkkiä karhuksi. Susia myös kuulemma liikkuu alueella. Vaunukävelyn lisäksi mummola-triatloniini kuului vähän hiihtoa ja potkukelkkailua. Kaunista metsää oli hieno samalla katsella kelopuineen sekä soita ja lampia. Talitintit lauloivat kunnolla "ti-ti-tyy", eikä kuten etelämpänä kuuluu "ti-tyy".Hiihtäessä pelkäsin, että hankikanto upottaa, mutta pinnalla pysyin. Paikalliset sanovat hankikantoa hankiaiseksi. Sanasta tulee minulle mieleen, että se tarkoittaisi jotain hangella liikkuvaa eläintä ; )

Joki mummolassa

Mummolan potkukelkka

Metsästys, marjastus ja kalastus ovat vielä monelle paikalliselle merkittävä osa elämää.
Ulkoilun jälkeen oli mukava rentoutua saunassa. Mummolassa saimme nauttia myös paikallisista herkuista: karjalanpiirakoista, karjalanpaistista, sienisalaatista ja lakkatortusta. Itse en ole sienien ystävä, mutta pitihän niitäkin maistaa. Lakkatorttu tietysti oli suussa sulavaa.


Kahvittelu miehen sukulaisten kanssa oli oleellinen osa mummolalomaa. Vauva nautti kovasti saamastaan huomiosta. Minullekin oli helpompaa, kun vauva viihtyi ja oli auttavia käsiä ympärillä. Toivottavasti lapseemme ajan myötä tarttuu paikallinen ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja aitous. Ehkäpä hän oppii paikallista murrettakin.

Narsissi terassilla

Paluumatkalla mummolasta ihmettelimme autojen määrää yhdellä pellolla ja savua. Pellolla loimusikin pääsiäiskokko. Paluumatka sujui myös hyvin, kun ei ollut kiire minnekään.