Äitienpäivä

Tänä vuonna minulla oli ensimmäinen äitienpäivä itse äitinä. Ajattelin, että olisin ollut äitienpäivänä kovin liikuttunut, koska haave äitiydestä oli minulla ollut pitkään, mutta päällimmäisenä tunteena oli nyt ilo. Tuntui vähän hassultakin - ihan kuin olisi joku valmistujaispäivä, mutta miksi minä olen valmistunut. No, päivä päivältä tätä äitiyttä tässä nyt harjoitellaan vuorovaikutuksessa vauvan kanssa.
Vauvan kanssa kävimme äitienpäiväostoksilla ja ostin äidilleni kirjan Sydämenlyönneissä ikuisuus ja huivin. Kirja kertoo matkasta Burmaan ja myyjän mukaan on todella hyvä eikä hömppä ollenkaan. Askartelin kortin vauvaltamme äidilleni, johon tulostin ja liimasin pari iloista valokuvaa äidistäni vauvamme sylissään. Piti vielä ottaa vauvalta jalanjälki paperille mustikalla värjäämällä, mutta se jäi tekemättä. Kirjan ja askartelumateriaalit ostin Suomalaisesta Kirjakaupasta ja sain siellä todella hyvää palvelua. http://www.suomalainen.com/ Kortti on sävy sävyyn kirjan kannen kanssa : )
Huivin ostin Bijou Brigittestä. Siinä on hauskoja lankakoristeita.http://www.bijou-brigitte.com/ Paikallisesta kukkakaupasta kävin vielä ostamassa perinteisen äitienpäiväruusun.


Äidilleni

Mieheni äidille lähti tämä kortti postiin:

Äidilleni annoin vielä mieheltäni ja minulta tämän kortin:


Mieheltäni ja vauvalta sain äitienpäiväaamuna äitienpäiväruusun, äitienpäiväkortin, korun, kynän ja suklaata. Hienoa, kun mies oli muistanut ja ihanaa, kun vauva katsoi äitienpäiväkorttia isän sylissä ja sanoi äiti : ) Äidiltäni sain postissa tuon kuvassa näkyvän sinisävyisen kortin.

Äitienpäivänä oli lähes helteinen ihana sää ja kahvittelimme ja söimme kakkua terassillamme. Kakusta ei tullut ihan sellainen kuin halusin, kun en löytänyt haluamiani koristeita, mutta ihan kiva siitä tuli kuitenkin. Ensimmäistä äitienpäiväkakkua omaksi "kunniakseni" sain maistaa avoimella päiväkodilla.

Kahvittelu jatkui äitini luona veljeni perheen kanssa. Äidiltäni sain kauniin marketan ja orvokkeja. Marketan pitäisi kestää jonkin verran hallaakin.

Vauvamme sai äidiltäni tämän keväisen ihanan kurkistuskirjan Hei hauva! Kirjassa seurataan hauvaa puutarhan portin kautta sen mielipaikkaan ruohikossa.

Äitienpäivänä tuli mieleen, miten paljon lämpöä, rakkautta ja huolenpitoa sain aikanani vanhemmiltani. Sain myös vinkkiä monenlaisiin tekemisiin, joista nautin vieläkin kuten lukeminen, tanssi ja musiikki. Tanssikuva on Pixabaysta:

Kun äitienpäivänä vauvamme otti minua kädestä kiinni juottaessani maitoa tuttipullosta, tunsin ilon ja vastuun voimakkaasti. Tuntuu, että lapset todella tarvitsevat vanhempiaan ja muitakin aikuisia. Monesti kärrykävelyillä koulujen lähellä tapaan lapsia, jotka tulevat kertomaan minulle päivän tapahtumista koulussa. Ehkä kotona odottaa tyhjä koti, kun vanhemmat ovat vielä töissä ja lapset haluavat jo puhua jollekulle.

Kauniit säät ovat hellineet meitä ja vauvamme on saanut konttailla myös ulkona ja tutustua käpyihin, kiviin, lehtiin, havunneulasiin ym. uuteen. Vauva on jo sen verran liikkuvainen, että vaunuista piti siirtyä rattaisiin ja syöttötuoliin piti asentaa valjaat putoamisen estämiseksi. Pikku Piia turvavaljaat: http://www.pikkupiia.fi/
Uusia ruokia kuten melonia, maitorahkaa ja jugurttia on maisteltu.
Viime päivinä minua on mietityttänyt artikkeli " helikopterivanhemmuudesta". Lähinnä, että miten osaisi olla lapsesta hyvin huolehtiva äiti, mutta ei kuitenkaan liian huolehtiva ja suojeleva. Tässä linkki artikkeliin: http://www.bellybelly.com.au/parenting/helicopter-parents-how-to-kick-the-habit/
Helikopterin kuva on Pixabaysta.