Tuoksua tuomien

Teimme viikonloppuna retken joen rantaan, jossa tuomet ja rentukat kukkivat ja koski kuohui. Olemme käyneet tuossa paikassa useana vuonna tuomien kukinnan aikaan, mutta vauvalle tämä oli tietysti uusi elämys. Isänsä kantoi häntä retkellä, koska osan matkaa rannassa on pitkospuita ja sillalle, josta pääsee ihailemaan koskea on jyrkät puurappuset, eikä rattailla siis pääsisikään koko matkaa. Ulkona raittiissa ilmassa ja kauniissa kevätluonnossa nautin kovasti retkestä.

Taivas yllä oli sininen,

ja maa alla oli vihreä;

joki kimalteli auringossa

kuin timantein päällystetty polku;

linnut livertelivät laulujaan

varjoisista puista;

korkeuksissa liiteli kiuru

aaltoilevan viljapellon yllä;

ja hyönteisten surina

täytti ilman.

Charles Dickens, Nicholas Nickleby

Matkalla pellon yllä näin kyllä kiurun sijaan haukan eikä hyönteisten surinaa juuri ollut. Joki kyllä kimalteli retkikohteessamme ja linnut lauloivat. Tässä kuvakatsaus retkestämme:

Rentukat

Valkovuokot

Paksurunkoinen puu

Tuomet kukassa

Rentukoita ja joen virtaa

Tuoksua tuomien

Kosken kuohuntaa

Voikukkapelto matkan varrelta